Sisäinen huuto (pastissi)

Alkuperäinen kuva

Minun pastissini

Tein tunnetun ekspressionistin Edvard Munchin Huuto-maalauksesta pastissin. Alkuperäisessä teoksessa henkilö näyttää huutavan ääneen omaa ahdistustaan, mutta pastississani henkilö (minä) huudan ahdistusta vain sisälläni. Se kuvaa sitä, kuinka ihmiset nykypäivänä pyrkivät peittämään negatiivisia tunteita ja pitävät ne vain oman päänsä sisällä.

~Essi

Hassusti mennyt Pastissi

Lähdimme tekemään pastissia maalauksen pohjalta, joka ei välttämättä ollutkaan valitsemamme taiteilija Frida Kahlon tekemä. Maalauksen tyyli ja värimaailma oli täysin sama kuin Fridan, mutta emme onnistuneet löytämään kyseistä kuvaa hänen teoksistaan uudelleen, kun olimme sen kerran jossain nähneet.

 Maalauksessa tuolilla istui henkilö pidellen sylissään pääkalloa. Hänen takanaan seisoi mustaan kaapuun pukeutunut henkilö, jonka pää oli vain pääkallo. Hän katsoi tuolilla istuvaa henkilöä.

Ideanamme oli toteuttaa kuva muuten lähes identtisesti, mutta vaihtaa tuolilla istuvan henkilön sylissä oleva pääkallo tietokoneeseen, jossa lukee GAME OVER. Ajattelimme, että teoksessa kyseessä oli oikea kuolema, mutta, että nykyään "kuolema" voi olla esimerkiksi se, että häviää pelissä. Leevi seisoo tummalla taustalla kuvastaen synkkyyttä ja tummaa kaapua.

Minä otan kuvaa, kun ryhmäläiseni Elias ja Leevi poseeraavat kuvassa (kuva otettu puhelimella tietokoneen näytöltä, sillä tiedostoa ei voinut avata, siinäkin sitten kävi hassusti)

Muuten työ onnistui hyvin, ja tuo esille nykypäivän kiittämättömyyttä ja yleellisyyttä, kun suurin huolen aihe on pelin häviäminen.

~ Alisa

Lotta Mattila taiteilijavierailijana 11.11.16

Vierailu oli erittäin mielenkiintoinen ja antoisa kokemus. Lotan teokset olivat aivan upeita! Lempi teoksiani olivat ehdottomasti Pregame sekä Piiritys. Pregamea ei esitelty vierailussa toisinkuin Piiritystä, mutta löysin tämän luomuksen tutkiessani Lotan nettisivuja jälkeenpäin. 

Tiesin jo suhteellisen paljon taiteilijan ammatista ennen vierailua, mutta en tiennyt, että galleria ottaa osan galleriassa myydyn teoksen hinnasta eli taiteilijan palkasta. Kuvittelin, että gallerioitsijat ottavat maksun vain galleriapaikasta, ovathan nekin hintavia. Kaiken muun, mitä taiteilijan ammatista kerrottiin oikeastaan tiesinkin jo entuudestaan.

Tiedot taiteilijan ammatista haalin pienempänä, sillä haaveenani olla tulla taiteilijaksi. Tämä haave kuitenkin jäi taakse aikoja sitten, kuten lasten haaveet useimmiten jäävät.

~ Alisa

Sisäinen maailmani

Tehtävänä oli maalata oma sisäinen maailmansa ja ottaa vaikutteita Kusaman abstraktista taiteesta. Heti, kun saimme tehtävänannon, minulle tuli mieleen kuva mustista ja valkoisista neliöistä, joita täydensi vaalean liilat sekä turkoosit kuviot kera kahden samansuuntaisen viivan. Mietin tausta väriä hetken, mutta siitäkään ei ollut mitään epäilystä, sen oli oltava oranssi. Minulle oli heti selvä, mitä maalaisin ja miten. 

Oranssi taustaväri kuvastaa minua. Se on ehdottomasti lempivärini ja huomaan ympärilläni kaiken, mikä on oranssia. Mustat ja valkoiset neliöt kuvastavat tasapainoa, jota ei ole, sillä neliöt ovat vinksahtaneet kaikki eri suuntiin. Jos neliöt olisivat suorassa kuin shakkilauta, ei näkyisi oranssia, minunlaisuuttani. Musta ja valkoinen väreinä kuvastavat työssä isänmaallisuutta ja vastakohtia. Liilat ja turkoosit kuviot kuvastavat menneitä aikoja, joita ihannoin. Pidän kaikesta 1900-luvun alusta sen loppuun. Mustat ja valkoiset viivat taas kuvastavat leikkisyyttä, nopeutta ja intoa, jota minussa riittää.

Erityistä hankaluutta työssä koin värien sekoittamisessa. Oli erittäin vaikea saada sitä mielessä olevaa täydellistä oranssia, vaalean liilaa ja turkoosia. Oranssi oli näistä helpoin ja sain värin sekoitettua muutamassa minuutissa. Turkoosin ja liilan sekoittamiseen taas meni useita minuutteja, meilkein turhautumiseen saakka. Joka suuntaan harottavalla pensselillä oli myös vaikea saada tasareunaisia muotoja.

Työ toisen maalaustunnin jälkeen.

Maalausta koeviikolla kokeen jälkeen Kärolinin kanssa. Meillä oli hauskaa ja vietimmekin luokassa tunteja. Saimme paljon aikaan, mutta mukaan mahtui myös kömmähdyksiä.

Työ vihdoin valmiina pitkän päivän jälkeen.

Olen tyytyväinen lopputulokseen. Se kuvastaa hyvin sisäistä maailmaani. Työ oli ehdottomasti kurssin kivoin tehtävä!

~ Alisa

Sisäinen maailma

Syksyn aikana kävimme tutustumassa Yayoi Kusaman In Infinity näyttelyyn. Kurssin viimeisenä työnä oli maalata kyseisen näyttelyn inspiroimana oma sisäinen maailma.

Työtä suunnitellessa oli aluksi yllättävän vaikeaa tajuta, että miten sitä omaa sisäistä maailmaa voisi maalata yhdelle neliön muotoiselle paperille. Päätin ottaa lähtökohdaksi omat tunteet. Vaaleanpunainen kuvastaa iloa ja harmaa taas surua ja kaikkia sekavia tunteita. Koska työhön piti ottaa jotain vaikutteita Kusamalta, maalasin molemmille puolille täpliä. Harmaalla puolella ne kuvastavat sitä, että vaikka olisi kuinka surullinen tai hukassa aina löytyy kuitenkin toivoa. Harmaa vaaleanpunaisella taas kuvastaa, että vaikka olisi kuinka iloinen tahansa, ainakaan itse en osaa ikinä irrottautua täysiä ja aina on kuitenkin jonkinlainen ajatus päässä valmiina jo odottamassa, että se loppuisi.

Aloitin työn piirtämällä lyijykynällä hennosti keskellä olevan siksakin, jotta se menisi edes jokseenkin suorana. Sen jälkeen aloitin maalaamaan vaaleanpunaista pohjaa, jonka jälkeen tein myös harmaan samalla tavalla. Pohjien kuivumisen jälkeen maalasin maalasin täplät. Kaikista viimeisimpänä rajasin 

Vaikka työ ei itsessään ollut mitenkään monimutkainen, siinä kesti ihan älyttömän kauan. Ensinnäkin,   maalatessani täpliä olin yrittänyt korjata muutamia virheitä vaaleanpunaiselta pohjalta, mutta koska ympyröiden sävyt eivät olleet tasan tarkkaan samoja kuin pohjien, korjaukset erottuivat selvästi. Koska en pystynyt saamaan enää samaa sävyä, jouduin maalaamaan koko vaaleanpunaisen osan työstä uudestaan. Asiaa ei myöskään helpottanut se, että siihen oli jo maalattu harmaat täplät päälle. Myös työn rajaaminen mustalla maalilla vei paljon aikaa. Koska kaikkeen edellä mainittuun sähelöintiin kului aika runsaasti aikaa, jouduin jäämään tekemään työtä koulun jälkeen neljäksi tunniksi (en nauttinut).

Kaikista vaikeinta oli varmaankin ulkoreunan mustan rajauksen tekeminen. Koska paperin reunat oli teipin alla, en voinut mitenkään nähdä, kuinka paksu siitä tuli mistäkin kohtaa. Sitä maalatessani pyrin vain siihen, että se olisi mahdollisimman suora. Muuten se onnistui yllättävän hyvin, mutta kuten kuvasta huomaa, oikeasta alakulmasta se ei ole ihan yhtä ohut kuin muualta. Luulen sen johtuvan siitä, että siitä kohtaa teippi meni hieman vinosti, jolloin maalatessani siitä suoran, siitä tulikin paksumpi kuin muista reunoista.

Vaikka työn eri vaiheissa oli monia eri vastoinkäymisiä, työn lopputulos oli kuitenkin juuri sellainen, kuin olin kuvitellut. Tykkään erityisesti siitä, miten eri puolet "puhuttelevat" toisiaan ja tavallaan taistelevat huomiosta. Mielestäni myös kokonaisuus onnistui hyvin, tykkään siitä, miltä sävyt näyttävät yhdessä. Nyt ajatellessa työ tuntuu kurssin kaikista töistä lempparilta, mutta toisaalta kaikki työt tuntuivat tekemisen vaiheessa kivoilta.

Taiteilijavierailu

Perjantaina 11.11. kävi koulussamme taiteilijavieras Lotta Mattila. Hän kertoi työskentelytavoistaan ja ylipäätään taiteilijan ammatista.

Aiemmin en omistanut kummoista käsitystä siitä, miten taiteilijan ammatti oikeasti toimii. En esimerkiksi tiennyt, miten hän saa työstään palkkaa. Ajattelin, että he saavat palkkaa siitä, kun heidän teokset ovat museossa esillä, mutta todellisuus olikin, että he joutuvat itse maksamaan siitä museolle.
Aikaisemmin en ajatellut taiteilija- ammattia "oikeana" työnä, mutta sekin käsitys muuttui. Se on hienoa, että ihminen tekee sitä mitä rakastaa ja pystyy sillä myös elättämään itsensä.

Rakkautta kaikille!

Teimme Leevin kanssa suunnitelman, millaisen nykytaideteoksen tekisimme. Teoksen arvoiksi valitsimme rakkauden, perheen, ystävät ja turvallisuuden. Nämä sulautuvat todella hyvin yhteen. Päätimme kuitenkin käyttää rakkautta pääaiheenamme. Totesimmekin, että rakkautta voi olla monenlaista; eroottinen rakkaus, veljellinen rakkaus, jumalallinen rakkaus sekä usein kaikkein pohdituin romanttinen rakkaus.

Pyysimme ihmisiä kirjoittamaan jokaisesta rakkaudentyypistä jotain sille ominaista. Tämä osoittautuikin hankalammaksi kuin olimme kuvitellut. Jos joku tulisi kysymään sinulta, mikä on rakkaudelle ominaista. Mitä vastaisit? Halusimme saada ihmiset pohtimaan, että kaiken synkkyydenkin keskellä rakkaus saa iloa elämään. Rakkautta pidetään usein itsestäänselvyytenä, etenkin kaverien ja perheenjäsenien välillä olevaa rakkautta. Ihmisten tulisikin pysähtyä välillä hetkeksi ja pohtia mitä kaikkea heillä on.

Työtapa oli mielestä kiva ja ryhmässä saa aina monia uusia näkökulmia sekä ideoita, mikä on mahtavaa. Olen joskus aikaisemmin 9. luokalla tehnyt samantyylisen projektin. Työ oli itsessään melko helppo. Jos teosta lähtisi oikeasti kunnolla toteuttamaan, olisi se varmasti paljon hankalampaa.

Olen itse lopputulokseen tyytyväinen. Tietysti parantamisen varaa on paljon, mutta lyhyessä ajassa on vaikea toteuttaa suurta maailmaamullistavaa työtä. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisimme tehneet työn huolellisemmin sekä esim. rakkauden jaottelua olisi voinut miettiä helpommin ymmärrettäväksi.

(Kuva teoksesta valitettavasti puuttuu)

~Essi

Taiteilijan vierailu

Lotta Mattila oli vierailemassa koulullamme 11.11.16. Hän avasi kuuntelijoille, millaista taiteilijan työ on. Voin nyt varmuudella todeta, että se on hyvin epävakaata, mutta myös palkitsevaa. Usein taiteilijat tekevätkin työtään, koska oikeasti rakastavat sitä. Eniten kuuntelijoita kiinnosti toimeentulo, mikä onkin ihmisen elämässä melko tärkeää. Tietysti palkka riippuu henkilöstä, mutta myös monesta muusta asiasta kuten ajankohdasta, taideteoksesta jne. Vierailu oli kokonaisuudessaan mielenkiintoinen, mutta voin todeta, että taiteilijanura ei ole minulle. :)

~Essi

Sisäinen maailma

Kävimme museovierailulla Ham:nissa katsomassa Kusaman töitä. Hän oli teoksissaan esittänyt sisäistä maailmaansa ja kertonut kokemuksistaan niiden avulla. 

Kun aloitimme työn, mietimme aluksi omaa sisäistä maailmaamme: minkälaisia värejä, muotoja yms. Tämän jälkeen suunnittelimme työn paperille. Varsinaisen työn aloittaesani aluksi sekoitin harmaan värin lautaselle palettiveitsellä. Tämän jälkeen rupesin maalaamaan taustaa ensimmäiseksi käyttäen telaa. Seuraavalla kerralla maalasin työhöni värikkäät viivat sekä valkoiset pallot pensselillä.

Olen tyytyväinen työni lopputulokseen, mutta parannettavaa olisi ollut jonkin verran. Sillä työn toteuttamiseen oli niukasti aikaa, niin en kerennyt suunnitella työtä kunnolla. Olisin voinut maalata pallot ensin viivojen alle, niin tuloksesta olisi tullut siistimpi ja paljon helpompi tehdä. Sekä värikkäiden viivojen reunat ovat hieman epätarkat. 

Olen kuitenkin tyytyväinen, kun sain toteutettua raidat niin, että ne vaihtoivat väriä. Myös työn idea oli hyvä ja olen siihen tyytyväinen.

Työssä oleva harmaa tausta on melko neutraali, mille oli helppo ruveta maalaamaan erilaisia värejä. Värikkäät kaareilevat viivat esittävät sitä, että ihmisellä on monia puolia, mitä muut eivät pakolla näe, ja tätä kuvaa väriään vaihtavat viivat. Sama idea on myös harmaassa taustassa ja valkoisissa palloissa. Myös kuvioiden muodot esittivät sisäistä maailmaa omalla tavallaan.

Työhön piti myös hieman ottaa vaikutteita Kusaman taiteesta, niin valitsin siihen pallot, joita esiintyy paljon hänen taiteessaan. 

HAM 29.10

Mielipiteeni Kusaman-näyttelystä on uskoakseni muista melko poikkeava. En juurikaan ptänyt näyttelystä. En pitänyt Kusaman käyttämistä kuviosta, ne olivat jopa ällöttäviä. On olemassa ihmisiä, joilla on reikäfobia juuri tietynlaista reikäkuviota kohtaan ja mielestäni teoksissa näkyi juuri kyseistä kuviota. Tämä kuvio saa minulle kylmät väreet. Monet muut näyttivät kuitenkin nauttivan näyttelystä täysillä ja katsovan lumoissaan taideteoksia monia minuutteja. Taulut ym. eivät minua juurikaan kiinnostaneet, mutta instanlaatiot olivat todella hienoja! Hienoin instanlaatio on Kusaman tekemä Äärettömyyden peilihuone, jossa peilit somistavat seiniä ja tuovat kaikkeuden tuntua sekä maassa on hattivattien näköisiä olioita. Hienointa teoksissa oli niiden monitulkintaisuus.

( Minä näyn peilissä :) )

~Essi

Vastamainos iPhonelle

Tässä on valmis tulos!

Valitsimme Kärolinin kanssa, että haluamme tehdä vastamainoksen tunnetulle puhelinmerkille,
iPhonelle. Kyseiselle merkille on mielestäni helppo tehdä vastamainos sen tunnistettavuuden vuoksi. Halusimme tehdä vastamainoksen, joka kertoo vääränlaisen jätehävittämisen haitoista. Onnistuimme tässä mielestäni hyvin.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun käytin Photoshoppia. Olenkin aikaisemmin halunnut kokeilla sitä, ja totesin että sillähän voi tehdä vaikka mitä. Toinen asia onkin, miten? Photoshopin käyttäminen tarvitsee paljon harjoitusta, mutta ensimmäiseksi kerraksi se meni melko hyvin. Vaikeinta on saada kuva näyttämään realistiselta. Onnistuimme kuitenkin suurin piirtein toteuttamaan alkuperäisen suunnitelmamme.

Minun sisäinen maailmani

Tässä kuva luonnoksestani.

Tässä kuva valmiista työstä.

Sisäinen maailmani koostuu kerroksista. Mustat kerrokset kuvaavat synkkää ja mustien päällä olevat valkoiset iloista mieltä. Halusin kuvata kerrostelemalla sitä, että iloiset asiat kuitenkin voittavat synkät ja ne muistaa helpommin. Neliömuoto kuvaa ikkunaa ja sen avulla katsoja voi itse kurkistaa työhöni sisälle.

Aloitin maalaamalla taustan turkoosiksi, koska se on lempivärini. Sen jälkeen maalasin mustat neliöt, jonka jälkeen päälle valkoiset neliöt. Olisin toivonut neliöiden olevan hieman suorempia ja selkeämpiä. Myös reunukset levisivät hieman, mutta tosin se tuo taideteokseeni yksilöllistä särmää.

En ollut ennen maalannut akryylimaaleille ja totesin niiden olevan hieman haastavia; jos joku menee pieleen, se tosiaan menee pieleen.

Olen kokonaisuudessaan tyytyväinen työhöni. Jos tekisin maalauksen uudestaan, laittaisin mustia neliöitä vähemmän. Ideani pysyi kuitenkin lähestulkoon samana.

~Essi

Taiteilijavierailu 11.11

Viime perjantaina 11.11 taiteilija Lotta Mattila oli vierailemassa koululla. Hän kertoi taiteilijan työstä meille.

Ennen ajattelin, että taitelijat saavat päättää teostensa aiheet itse sekä taiteilijoille tarjottaisiin paikkaa näyttelyissä yms. Mutta sain tietää, että näyttelyt pitävät itse varata vuosiakin aikaisemmin ja heiltä saatetaan pyytää tietyn tyylisiä teoksia.
Toinen mitä ennen mietin oli, että taiteilijat saisivat paljon vähemmän rahaa töistään. Mutta sain tietää, että taiteilijat saattavat saada apurahoja töihinsä, sekä sitten he voivat myydä töitään parista tuhannesta jopa kymmeneen tuhanteen, riippuen työstä.
Eniten ehkä yllätti kuitenkin, miten kauan töitä suunnitellaan, toteutetaan ja saatetaan kuljettaa julkisille paikoille näyttelykohteeksi.

Vaikka taitelijan työ on monella tavalla epävakaata, niin silti se vaikutti todella hienolta ja voin hyvin ymmärtää, miksi se on monien unelma-ammatti.

HAM 08.09 ja 18.09

Kävin HAM:issa 8. lokakuuta, sekä 18. lokakuuta katsomassa Yayoi Kusaman näyttelyä In Infinity. Molemmilla kerroilla näyttely oli aivan mahtava, eikä siihen kyllästynyt. On kiehtovaa ajatella, että Kusama käsittelee teoksissaan näköharhojaan ja sisäistä maailmaansa. Teokset olivat häiritsevän kauniin mielenkiintoisia, jos niin voi sanoa. Näyttelyssä monet näyttivät olevan haltioissaan installaatioista, mutta minua kiinnosti enemmän Kusaman kiehtovat maalaukset.

~ Alisa

Arvojen usvaa

Työmme on nykytaideprojektimme arvoista. Työhön piti osallistaa ihmisiä ja sen piti liittyä valitsemiimme arvoihin. Valitsimme arvoiksemme perinteet, vaikutusvallan ja rehellisyyden. Kävimme koulumme käytävillä kyselemässä ihmisiltä, mitä edellämainittua arvoa he arvostavat eniten. Jokaista arvoa symbolisoi tietty väri. Rehellisyyden väri oli punainen, perinteet olivat sinisellä ja vaikutusvaltaa kuvasi keltainen.

Ihmiset saivat suihkuttaa paperille suihkupullosta ruiskauksen valitsemaansa arvoa kuvaavaa väriä. Värilliset nesteet saimme sekoittamalla quash- värejä veteen. Työ on tarkoitus toteuttaa suuremassa koossa, mutta tämä oli meidän näkemys ja kokeilu pienemmässä mittakaavassa. Paperi oli litoposteripaperia. Näin saimme aikaan yllä näkyvän lopputuloksen.

Mielestämme työ onnistui hyvin ja herätti mielenkiintoa ihmisissä. Ihmisiä oli helppo osallistaa, koska he innostuivat suihkupullolla ruiskuttamisesta. Työ oli uudenlainen versio mielipidemittauksesta.

Ohessa kuvia työmme vaiheista.

~ Kärolin & Alisa

Osallistava nykytaideteos

OSALLISTAVA NYKYTAIDETEOS

Huusimme itsellemme arvohuutokaupassa kolme arvoa: sukupuolten välinen tasa-arvo, kauneus ja oikeudenmukaisuus. Lähdimme pohtimaan näiden arvojen kautta.

Saimme idean vaa`asta ja päätimme tehdä työn havainnollistavan kuvan kuvanmuokkausohjelmalla. Hyvien kuvanmuokkausohjelmien ansiosta, havainnollistavan kuvan työstö oli melko vaivatonta.

Saatuamme kuvan valmiiksi, mietimme työllemme nimen. Teksti ”Help us balance this scale!” on samalla työn sanoma ja tehtävänanto. Kirjoitimme työnalareunaan lisätietoa muun muassa työprosessista, sanomasta ja kohderyhmistä.

Onnistuimme mielestämme työssä hyvin ja uskomme saaneen arvomme hyvin esille.

-       Nette & Elias Ku1.1

Yayoi Kusaman näyttely

Kävimme Klaran kanssa perjantaina 21.10. Yayoi Kusaman näyttelyssä Ham:nissa Tennispalatsissa. Tykkäsin näyttelystä paljon, se oli todella hyvä. Suosikkini oli Äärettömyyden huone-elämän hymni (2015). Siinä oli monia pieniä hienoja esimerkkejä, esimerkiksi pallot, jotka vaihtoivat väriä tai polku jota ympäröi vesi. 

Muita suosikkejani oli muut installaatiot sekä kurpitsa-aiheiset teokset kuin sai lukea niistä enemmänkin. 

Vastamainos

Teimme vastamainoksen Coca-Cola lightia vastaan, joka tunnetaan Yhdysvalloissa nimellä Diet Coke. 

Valitsimme tämän mainoksen, sillä vaikka diet Coke on sokeroimaton ja "parempi" kuin tavallinen Coca Cola, niin se ei ole hyväksi. Jos sitä joisi usein, siitä seuraisi varmasti lukuisia haitallisia terveysvaikutuksia.

Suunnittelimme aluksi työn ja sen jälkeen rupesimme muokkaamaan työtä kuvanmuokkausohjelmalla. Ensiksi lisäsimme sokeripaloja pullosta suihkuavan Cokiksen joukkoon. Tämän jälkeen muokkasimme Diet Coke:n nimestä version Diet Joke, joka näkyy mainoksen yläreunassa ja pullossa, sekä lihottime mainoksessa esiintyviä ihmisiä. Ajanpuutteen vuoksi emme kerenneet muokata suunnittelijan Marc Jacobsin nimestä muuta kuin Maro Jaco. Alkuperäisenä suunnitelmanan nimelle oli Markku Jaakob.

Olen todella tyytyväinen työhömme Alisan kanssa. Ideamme oli hyvä ja saimme toteutettua sen hyvin. Kumpikaan meistä ei ollut ennen muokannut kuvia tällä tavalla, joten sekin oli uutta. 

Yayoi Kusaman näyttely

Viime tiistaina kävimme HAM:issa Yayoi Kusaman näyttelyssä. Näyttely perustui taiteilijan hallusinaatioihin, joita hän on jo lapsesta asti nähnyt. Ainoa tapa saada ajatuksistaan selkoa oli maalata ne.

Tykkäsin näyttelystä paljon, etenkin installaatiot olivat kivoja. Etenkin The Hymn of Life -installaation lattian heijastustyyli, eli osa lattiasta oli veden alla, oli mielenkiintoinen ja erilainen ratkaisu.

Vastamainos

Tämän työ ajatuksena oli tehdä vastamainos jollekin tunnetulle mainokselle, joka joko kyseenalaistaa toiminnallaan metsän tärkeyttä tai suoranaisesti tuhoaa sitä. Valitsimme mainokseksi Applen mainoksen, jossa mainostetaan iPhone 6:sta ja että se on isompaakin isompi. Ajatuspohjana mainoksen muuttamiselle oli se, että Apple käyttää laitteissaan maasta kaivattuja metalleja, jotka täällä maanpinnalla ovat haitaksi metsälle ja yleisestikin luonnolle. 

Alkuperäinen mainos

 Muokkasimme kuvan tekstin iPhonesta liePhoneksi, koska Apple kiistää tämän ongelman olemassaolon, vaikka se ilmiselvästi on ongelma. Alkuperäisen vihreän lehden tilalle laitoimme kuivuneen keltaisen lehden, joka kuvastaa metsien ja luonnon tuhoutumista. Näytön muokkasimme rikkinäiseksi, koska kaikki elektroniikkayhtiöt tekevät laitteista heikommat kuin mitä ne oikeasti voisivat olla. Eli laitteet rakennetaan hajoamaan tietyn ajanjakson jälkeen, koska sillä saadaan ihmisiä  kuluttamaan lisää rahaa.

Vastamainos

Tykkäsin tämän työn tekemisestä paljon, koska en ole ennen käyttänyt kovin paljoa mitään editointiohjelmia ja se kiinnostaa. Työ onnistui mielestäni myös aika hyvin, koska saimme uuden lehden ja rikkinäisen näytön luonnollisen näköisesti vanhan näytön tilalle.

Pastissi

Tänään tehtävänä oli tehdä pastissi. Jokainen pari sai yhden taiteilijan nimen, jolta sai valita yhden teoksen, joka sitten luotiin uudelleen. Tehtävänä oli yrittää tehdä uudesta teoksesta hieman nykyaikaisemman.

Meidän taiteilija oli Hugo Simberg. Hän on maalannut vieressä olevan "Kuolema kuuntelee" maalauksen, joka kuvastaa kuolemaa. Kuolema tulee esille talossa vierailevan luurangon muodossa. Taustalla vanha nainen on sängyssä kuolemaisillaan. 

Teimme kuvasta uuden "version" koulun käytävällä. Sänkynä käytimme sohvaa ja luurangon tilalla on pääkallo. Viulun sijaan on puhelin. Ajatuksena oli, että koska nykyään teknologia on valtavan iso osa elämäämme, toisimme sen jollain tapaa mukaan tähän työhön. 

Työn ajatus oli mielestäni ihan hauska, etenkin sen toteuttaminen oli hauskaa kun piti keksiä miten vanhan maalauksen toteuttaisi uudelleen nykyajassa. 

Varjot

Tämän työn ideana oli antaa esineelle ulottuvuutta maalaamalla se yhtä väriä ja tunnilla opittuja tekniikoita käyttäen. Oikean puolisella paperilla on taitettu punainen tummemmaksi mustalla ja vaaleammaksi valkoisella ja sininen taitettu vedellä vaaleammaksi.

Ruusut, väriharmonia

Ideana maalauksessa oli jatkaa valitsemansa maalauksen kertomusta. Mitä olisi voinut tapahtua? Maalauksessa piti käyttää väriharmoniaa sekä varjoja. Itse tein maalauksen P.S Kroyerin Roser -maalauksen innoittamana. Maalauksessani mies ja nainen, jotka olivat Kroyerin maalauksessa, ovat kuolleet. Ensin mies ja sitten nainen. Heidän koiransa elää jossakin, emme tiedä missä. Vuodenaika on vaihtunut kesästä syksyyn tapahtumien kuluessa. Suuri ruusupensas ja pihan ruoho ovat kuolleet kylmän syksyn ja surun myötä. Kroyerin maalauksen ruusupensaan ensimmäinen tippunut ruusu on jo ennättänyt maatua. Lisäksi toisen aurinkotuolin peite on hävinnyt tuulessa. Pariskunnan talon ikkuna on naulattu umpeen. Väriharmoniaksi valitsin vastavärit, oranssin ja sinisen. 

Vastavärejä ei saisi käyttää yhtä paljon, joten valitsin oranssin johtavaksi väriksi. Sinistä päätin lisätä pienempiin yksityiskohtiin.

Värien jäljittely toisena päivänä oli haastavaa, mutta kehittävää ja onnistuinkin suht, hyvin. Varjoa yritin luoda talon kapeampaan sivuun, sillä ajattelin valon tulevan oikeasta yläkulmasta. Lehtien tekemiseen en halunnut käyttää tavallista maalaamistekniikkaa, vaan keksin tökkiä väriä paperille.

Yritin pitää työn maalauksellisena, mutta kuolleen pensaan oksien tekeminen epäpiirtomaisesti on haastavaa ja olisi tuottanut vain suuren, mustan sotkun.

Työ on mielestäni ihan ok:sti onnistunut. Koen onnistuneeni aurinkotuoleissa, sekä niiden takana olevan kasvuston maalaamisessa. Muu ei mennyt ihan suunnitellusti.

Pastissi

Saimme taiteilijan Hugo Simberg ja päätimme ottaa hänen teoksensa Death listens. Teoksessa mies soittaa viulua ja hänen vastapäätänsä seisoo luuranko. Huoneen takana sängyllä makaa huonovointinen nainen. 

Kun otimme oman kuvan, pyrimme tuomaan samoja elementtejä kuin alkuperäisessä oli mutta nykyaikaan, esimerkiksi alkuperäisessä työssä mies soittaa viulua, mutta meidän versiossamme musiikki tulee kännykästä. Yhteistä molemmissa töissä on kuitenkin ihmisten asennot sekä kuvassa esiintyvä luuranko. Myös molemmissa tunnelma on hieman surullinen/haikea.

Työ onnistui mielestäni hyvin ja saimme siitä haluamammelaisen, ottaen huomioon, että aikaa oli vähän. Voi huomata teosten liittyvän toisiinsa, mutta molemmissa on omia elementtejä, etteivät ne ole aivan identiteettiset. Kuvassa on hyviä yksityiskohtia, mutta paranneltavaa olisi kuitenkin esim. rajauksessa. 

Valöörimaalaus

Tämän työn ideana oli maalata oma näkemys aikaisemmin valitusta maalauksesta, esittää mitä tapahtuu seuraavana hetkenä maalauksen maalaamisen jälkeen. Alkuperäinen maalaukseni oli P. S. Krøyerin maalaama teos nimeltään En hvid båd i strandkanten. 

Näkemykseni oli, että veneillä rantaan saapuneet ihmiset jatkavat matkaa taustalla näkyvälle majakalle, josta he etsisivät yösijaa. 

Maalaamiseen käytimme puolipeitevärejä ja värimaailmana toimi yksiväriharmonia. Valitsin yksiväriharmonian, koska mielestäni se sopi hyvin rannan ja öisen pimeyden kanssa.

Mielestäni työni onnistui ihan kivasti. En ole ihan tyytyväinen oveen, koska alkuperäinen oven koko ei ollut ihan mittakaavassa. Kalliokaan ei näytä ihan sellaiselta kuin suunnittelin, koska sen toteuttaminen oli paljon haastavampaa kuin olin aluksi kuvitellut. Kokonaisuus onnistui kuitenkin ihan hyvin.  

Valöörimaalaus

Maalauksen ideana oli jatkaa tanskalaisen P. S. Krøyer maalauksen Marie Krøyer maler på Stenbjerg strandin tarinaa. Tarinan sai ideoida itse. Tarinassani maalauksen nainen on menettänyt juuri miehensä. Aurinko on juuri alkamassa laskemaan ja meri aaltoilee hiljalleen. Hän menee rannalle muistelemaan miestään ja yhtäkkiä kaukana näkyy varjo. Nainen uskoo varjon olevan hänen mennyt miehensä.

Päätin maalaavani vastaväreillä. Vastavärini ovat sininen ja oranssi. Tavoitteena alussa oli saada maalaukseen rauhallinen tunnelma. Tätä yritin hakea rauhallisilla väri valinnoilla.

    (Maalauksen vieressä oleva luonnos ei ole minun.)

Maalauksessa olisin halunnut meren olevan luonnollisemman näköinen. Olen iloisesti yllättynyt taivaan väreistä. En suunnitellut tämän väristä taivasta, mutta lopputuloksesta tuli hyvä.