Työtä suunnitellessa oli aluksi yllättävän vaikeaa tajuta, että miten sitä omaa sisäistä maailmaa voisi maalata yhdelle neliön muotoiselle paperille. Päätin ottaa lähtökohdaksi omat tunteet. Vaaleanpunainen kuvastaa iloa ja harmaa taas surua ja kaikkia sekavia tunteita. Koska työhön piti ottaa jotain vaikutteita Kusamalta, maalasin molemmille puolille täpliä. Harmaalla puolella ne kuvastavat sitä, että vaikka olisi kuinka surullinen tai hukassa aina löytyy kuitenkin toivoa. Harmaa vaaleanpunaisella taas kuvastaa, että vaikka olisi kuinka iloinen tahansa, ainakaan itse en osaa ikinä irrottautua täysiä ja aina on kuitenkin jonkinlainen ajatus päässä valmiina jo odottamassa, että se loppuisi.
Aloitin työn piirtämällä lyijykynällä hennosti keskellä olevan siksakin, jotta se menisi edes jokseenkin suorana. Sen jälkeen aloitin maalaamaan vaaleanpunaista pohjaa, jonka jälkeen tein myös harmaan samalla tavalla. Pohjien kuivumisen jälkeen maalasin maalasin täplät. Kaikista viimeisimpänä rajasin
Vaikka työ ei itsessään ollut mitenkään monimutkainen, siinä kesti ihan älyttömän kauan. Ensinnäkin, maalatessani täpliä olin yrittänyt korjata muutamia virheitä vaaleanpunaiselta pohjalta, mutta koska ympyröiden sävyt eivät olleet tasan tarkkaan samoja kuin pohjien, korjaukset erottuivat selvästi. Koska en pystynyt saamaan enää samaa sävyä, jouduin maalaamaan koko vaaleanpunaisen osan työstä uudestaan. Asiaa ei myöskään helpottanut se, että siihen oli jo maalattu harmaat täplät päälle. Myös työn rajaaminen mustalla maalilla vei paljon aikaa. Koska kaikkeen edellä mainittuun sähelöintiin kului aika runsaasti aikaa, jouduin jäämään tekemään työtä koulun jälkeen neljäksi tunniksi (en nauttinut).
Kaikista vaikeinta oli varmaankin ulkoreunan mustan rajauksen tekeminen. Koska paperin reunat oli teipin alla, en voinut mitenkään nähdä, kuinka paksu siitä tuli mistäkin kohtaa. Sitä maalatessani pyrin vain siihen, että se olisi mahdollisimman suora. Muuten se onnistui yllättävän hyvin, mutta kuten kuvasta huomaa, oikeasta alakulmasta se ei ole ihan yhtä ohut kuin muualta. Luulen sen johtuvan siitä, että siitä kohtaa teippi meni hieman vinosti, jolloin maalatessani siitä suoran, siitä tulikin paksumpi kuin muista reunoista.
Vaikka työn eri vaiheissa oli monia eri vastoinkäymisiä, työn lopputulos oli kuitenkin juuri sellainen, kuin olin kuvitellut. Tykkään erityisesti siitä, miten eri puolet "puhuttelevat" toisiaan ja tavallaan taistelevat huomiosta. Mielestäni myös kokonaisuus onnistui hyvin, tykkään siitä, miltä sävyt näyttävät yhdessä. Nyt ajatellessa työ tuntuu kurssin kaikista töistä lempparilta, mutta toisaalta kaikki työt tuntuivat tekemisen vaiheessa kivoilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti