Yayoi Kusaman näyttely

Kävimme Klaran kanssa perjantaina 21.10. Yayoi Kusaman näyttelyssä Ham:nissa Tennispalatsissa. Tykkäsin näyttelystä paljon, se oli todella hyvä. Suosikkini oli Äärettömyyden huone-elämän hymni (2015). Siinä oli monia pieniä hienoja esimerkkejä, esimerkiksi pallot, jotka vaihtoivat väriä tai polku jota ympäröi vesi. 

Muita suosikkejani oli muut installaatiot sekä kurpitsa-aiheiset teokset kuin sai lukea niistä enemmänkin. 

Vastamainos

Teimme vastamainoksen Coca-Cola lightia vastaan, joka tunnetaan Yhdysvalloissa nimellä Diet Coke. 

Valitsimme tämän mainoksen, sillä vaikka diet Coke on sokeroimaton ja "parempi" kuin tavallinen Coca Cola, niin se ei ole hyväksi. Jos sitä joisi usein, siitä seuraisi varmasti lukuisia haitallisia terveysvaikutuksia.

Suunnittelimme aluksi työn ja sen jälkeen rupesimme muokkaamaan työtä kuvanmuokkausohjelmalla. Ensiksi lisäsimme sokeripaloja pullosta suihkuavan Cokiksen joukkoon. Tämän jälkeen muokkasimme Diet Coke:n nimestä version Diet Joke, joka näkyy mainoksen yläreunassa ja pullossa, sekä lihottime mainoksessa esiintyviä ihmisiä. Ajanpuutteen vuoksi emme kerenneet muokata suunnittelijan Marc Jacobsin nimestä muuta kuin Maro Jaco. Alkuperäisenä suunnitelmanan nimelle oli Markku Jaakob.

Olen todella tyytyväinen työhömme Alisan kanssa. Ideamme oli hyvä ja saimme toteutettua sen hyvin. Kumpikaan meistä ei ollut ennen muokannut kuvia tällä tavalla, joten sekin oli uutta. 

Yayoi Kusaman näyttely

Viime tiistaina kävimme HAM:issa Yayoi Kusaman näyttelyssä. Näyttely perustui taiteilijan hallusinaatioihin, joita hän on jo lapsesta asti nähnyt. Ainoa tapa saada ajatuksistaan selkoa oli maalata ne.

Tykkäsin näyttelystä paljon, etenkin installaatiot olivat kivoja. Etenkin The Hymn of Life -installaation lattian heijastustyyli, eli osa lattiasta oli veden alla, oli mielenkiintoinen ja erilainen ratkaisu.

Vastamainos

Tämän työ ajatuksena oli tehdä vastamainos jollekin tunnetulle mainokselle, joka joko kyseenalaistaa toiminnallaan metsän tärkeyttä tai suoranaisesti tuhoaa sitä. Valitsimme mainokseksi Applen mainoksen, jossa mainostetaan iPhone 6:sta ja että se on isompaakin isompi. Ajatuspohjana mainoksen muuttamiselle oli se, että Apple käyttää laitteissaan maasta kaivattuja metalleja, jotka täällä maanpinnalla ovat haitaksi metsälle ja yleisestikin luonnolle. 

Alkuperäinen mainos

 Muokkasimme kuvan tekstin iPhonesta liePhoneksi, koska Apple kiistää tämän ongelman olemassaolon, vaikka se ilmiselvästi on ongelma. Alkuperäisen vihreän lehden tilalle laitoimme kuivuneen keltaisen lehden, joka kuvastaa metsien ja luonnon tuhoutumista. Näytön muokkasimme rikkinäiseksi, koska kaikki elektroniikkayhtiöt tekevät laitteista heikommat kuin mitä ne oikeasti voisivat olla. Eli laitteet rakennetaan hajoamaan tietyn ajanjakson jälkeen, koska sillä saadaan ihmisiä  kuluttamaan lisää rahaa.

Vastamainos

Tykkäsin tämän työn tekemisestä paljon, koska en ole ennen käyttänyt kovin paljoa mitään editointiohjelmia ja se kiinnostaa. Työ onnistui mielestäni myös aika hyvin, koska saimme uuden lehden ja rikkinäisen näytön luonnollisen näköisesti vanhan näytön tilalle.

Pastissi

Tänään tehtävänä oli tehdä pastissi. Jokainen pari sai yhden taiteilijan nimen, jolta sai valita yhden teoksen, joka sitten luotiin uudelleen. Tehtävänä oli yrittää tehdä uudesta teoksesta hieman nykyaikaisemman.

Meidän taiteilija oli Hugo Simberg. Hän on maalannut vieressä olevan "Kuolema kuuntelee" maalauksen, joka kuvastaa kuolemaa. Kuolema tulee esille talossa vierailevan luurangon muodossa. Taustalla vanha nainen on sängyssä kuolemaisillaan. 

Teimme kuvasta uuden "version" koulun käytävällä. Sänkynä käytimme sohvaa ja luurangon tilalla on pääkallo. Viulun sijaan on puhelin. Ajatuksena oli, että koska nykyään teknologia on valtavan iso osa elämäämme, toisimme sen jollain tapaa mukaan tähän työhön. 

Työn ajatus oli mielestäni ihan hauska, etenkin sen toteuttaminen oli hauskaa kun piti keksiä miten vanhan maalauksen toteuttaisi uudelleen nykyajassa. 

Varjot

Tämän työn ideana oli antaa esineelle ulottuvuutta maalaamalla se yhtä väriä ja tunnilla opittuja tekniikoita käyttäen. Oikean puolisella paperilla on taitettu punainen tummemmaksi mustalla ja vaaleammaksi valkoisella ja sininen taitettu vedellä vaaleammaksi.

Ruusut, väriharmonia

Ideana maalauksessa oli jatkaa valitsemansa maalauksen kertomusta. Mitä olisi voinut tapahtua? Maalauksessa piti käyttää väriharmoniaa sekä varjoja. Itse tein maalauksen P.S Kroyerin Roser -maalauksen innoittamana. Maalauksessani mies ja nainen, jotka olivat Kroyerin maalauksessa, ovat kuolleet. Ensin mies ja sitten nainen. Heidän koiransa elää jossakin, emme tiedä missä. Vuodenaika on vaihtunut kesästä syksyyn tapahtumien kuluessa. Suuri ruusupensas ja pihan ruoho ovat kuolleet kylmän syksyn ja surun myötä. Kroyerin maalauksen ruusupensaan ensimmäinen tippunut ruusu on jo ennättänyt maatua. Lisäksi toisen aurinkotuolin peite on hävinnyt tuulessa. Pariskunnan talon ikkuna on naulattu umpeen. Väriharmoniaksi valitsin vastavärit, oranssin ja sinisen. 

Vastavärejä ei saisi käyttää yhtä paljon, joten valitsin oranssin johtavaksi väriksi. Sinistä päätin lisätä pienempiin yksityiskohtiin.

Värien jäljittely toisena päivänä oli haastavaa, mutta kehittävää ja onnistuinkin suht, hyvin. Varjoa yritin luoda talon kapeampaan sivuun, sillä ajattelin valon tulevan oikeasta yläkulmasta. Lehtien tekemiseen en halunnut käyttää tavallista maalaamistekniikkaa, vaan keksin tökkiä väriä paperille.

Yritin pitää työn maalauksellisena, mutta kuolleen pensaan oksien tekeminen epäpiirtomaisesti on haastavaa ja olisi tuottanut vain suuren, mustan sotkun.

Työ on mielestäni ihan ok:sti onnistunut. Koen onnistuneeni aurinkotuoleissa, sekä niiden takana olevan kasvuston maalaamisessa. Muu ei mennyt ihan suunnitellusti.

Pastissi

Saimme taiteilijan Hugo Simberg ja päätimme ottaa hänen teoksensa Death listens. Teoksessa mies soittaa viulua ja hänen vastapäätänsä seisoo luuranko. Huoneen takana sängyllä makaa huonovointinen nainen. 

Kun otimme oman kuvan, pyrimme tuomaan samoja elementtejä kuin alkuperäisessä oli mutta nykyaikaan, esimerkiksi alkuperäisessä työssä mies soittaa viulua, mutta meidän versiossamme musiikki tulee kännykästä. Yhteistä molemmissa töissä on kuitenkin ihmisten asennot sekä kuvassa esiintyvä luuranko. Myös molemmissa tunnelma on hieman surullinen/haikea.

Työ onnistui mielestäni hyvin ja saimme siitä haluamammelaisen, ottaen huomioon, että aikaa oli vähän. Voi huomata teosten liittyvän toisiinsa, mutta molemmissa on omia elementtejä, etteivät ne ole aivan identiteettiset. Kuvassa on hyviä yksityiskohtia, mutta paranneltavaa olisi kuitenkin esim. rajauksessa.