Sisäinen huuto (pastissi)

Alkuperäinen kuva

Minun pastissini

Tein tunnetun ekspressionistin Edvard Munchin Huuto-maalauksesta pastissin. Alkuperäisessä teoksessa henkilö näyttää huutavan ääneen omaa ahdistustaan, mutta pastississani henkilö (minä) huudan ahdistusta vain sisälläni. Se kuvaa sitä, kuinka ihmiset nykypäivänä pyrkivät peittämään negatiivisia tunteita ja pitävät ne vain oman päänsä sisällä.

~Essi

Hassusti mennyt Pastissi

Lähdimme tekemään pastissia maalauksen pohjalta, joka ei välttämättä ollutkaan valitsemamme taiteilija Frida Kahlon tekemä. Maalauksen tyyli ja värimaailma oli täysin sama kuin Fridan, mutta emme onnistuneet löytämään kyseistä kuvaa hänen teoksistaan uudelleen, kun olimme sen kerran jossain nähneet.

 Maalauksessa tuolilla istui henkilö pidellen sylissään pääkalloa. Hänen takanaan seisoi mustaan kaapuun pukeutunut henkilö, jonka pää oli vain pääkallo. Hän katsoi tuolilla istuvaa henkilöä.

Ideanamme oli toteuttaa kuva muuten lähes identtisesti, mutta vaihtaa tuolilla istuvan henkilön sylissä oleva pääkallo tietokoneeseen, jossa lukee GAME OVER. Ajattelimme, että teoksessa kyseessä oli oikea kuolema, mutta, että nykyään "kuolema" voi olla esimerkiksi se, että häviää pelissä. Leevi seisoo tummalla taustalla kuvastaen synkkyyttä ja tummaa kaapua.

Minä otan kuvaa, kun ryhmäläiseni Elias ja Leevi poseeraavat kuvassa (kuva otettu puhelimella tietokoneen näytöltä, sillä tiedostoa ei voinut avata, siinäkin sitten kävi hassusti)

Muuten työ onnistui hyvin, ja tuo esille nykypäivän kiittämättömyyttä ja yleellisyyttä, kun suurin huolen aihe on pelin häviäminen.

~ Alisa

Lotta Mattila taiteilijavierailijana 11.11.16

Vierailu oli erittäin mielenkiintoinen ja antoisa kokemus. Lotan teokset olivat aivan upeita! Lempi teoksiani olivat ehdottomasti Pregame sekä Piiritys. Pregamea ei esitelty vierailussa toisinkuin Piiritystä, mutta löysin tämän luomuksen tutkiessani Lotan nettisivuja jälkeenpäin. 

Tiesin jo suhteellisen paljon taiteilijan ammatista ennen vierailua, mutta en tiennyt, että galleria ottaa osan galleriassa myydyn teoksen hinnasta eli taiteilijan palkasta. Kuvittelin, että gallerioitsijat ottavat maksun vain galleriapaikasta, ovathan nekin hintavia. Kaiken muun, mitä taiteilijan ammatista kerrottiin oikeastaan tiesinkin jo entuudestaan.

Tiedot taiteilijan ammatista haalin pienempänä, sillä haaveenani olla tulla taiteilijaksi. Tämä haave kuitenkin jäi taakse aikoja sitten, kuten lasten haaveet useimmiten jäävät.

~ Alisa

Sisäinen maailmani

Tehtävänä oli maalata oma sisäinen maailmansa ja ottaa vaikutteita Kusaman abstraktista taiteesta. Heti, kun saimme tehtävänannon, minulle tuli mieleen kuva mustista ja valkoisista neliöistä, joita täydensi vaalean liilat sekä turkoosit kuviot kera kahden samansuuntaisen viivan. Mietin tausta väriä hetken, mutta siitäkään ei ollut mitään epäilystä, sen oli oltava oranssi. Minulle oli heti selvä, mitä maalaisin ja miten. 

Oranssi taustaväri kuvastaa minua. Se on ehdottomasti lempivärini ja huomaan ympärilläni kaiken, mikä on oranssia. Mustat ja valkoiset neliöt kuvastavat tasapainoa, jota ei ole, sillä neliöt ovat vinksahtaneet kaikki eri suuntiin. Jos neliöt olisivat suorassa kuin shakkilauta, ei näkyisi oranssia, minunlaisuuttani. Musta ja valkoinen väreinä kuvastavat työssä isänmaallisuutta ja vastakohtia. Liilat ja turkoosit kuviot kuvastavat menneitä aikoja, joita ihannoin. Pidän kaikesta 1900-luvun alusta sen loppuun. Mustat ja valkoiset viivat taas kuvastavat leikkisyyttä, nopeutta ja intoa, jota minussa riittää.

Erityistä hankaluutta työssä koin värien sekoittamisessa. Oli erittäin vaikea saada sitä mielessä olevaa täydellistä oranssia, vaalean liilaa ja turkoosia. Oranssi oli näistä helpoin ja sain värin sekoitettua muutamassa minuutissa. Turkoosin ja liilan sekoittamiseen taas meni useita minuutteja, meilkein turhautumiseen saakka. Joka suuntaan harottavalla pensselillä oli myös vaikea saada tasareunaisia muotoja.

Työ toisen maalaustunnin jälkeen.

Maalausta koeviikolla kokeen jälkeen Kärolinin kanssa. Meillä oli hauskaa ja vietimmekin luokassa tunteja. Saimme paljon aikaan, mutta mukaan mahtui myös kömmähdyksiä.

Työ vihdoin valmiina pitkän päivän jälkeen.

Olen tyytyväinen lopputulokseen. Se kuvastaa hyvin sisäistä maailmaani. Työ oli ehdottomasti kurssin kivoin tehtävä!

~ Alisa

Sisäinen maailma

Syksyn aikana kävimme tutustumassa Yayoi Kusaman In Infinity näyttelyyn. Kurssin viimeisenä työnä oli maalata kyseisen näyttelyn inspiroimana oma sisäinen maailma.

Työtä suunnitellessa oli aluksi yllättävän vaikeaa tajuta, että miten sitä omaa sisäistä maailmaa voisi maalata yhdelle neliön muotoiselle paperille. Päätin ottaa lähtökohdaksi omat tunteet. Vaaleanpunainen kuvastaa iloa ja harmaa taas surua ja kaikkia sekavia tunteita. Koska työhön piti ottaa jotain vaikutteita Kusamalta, maalasin molemmille puolille täpliä. Harmaalla puolella ne kuvastavat sitä, että vaikka olisi kuinka surullinen tai hukassa aina löytyy kuitenkin toivoa. Harmaa vaaleanpunaisella taas kuvastaa, että vaikka olisi kuinka iloinen tahansa, ainakaan itse en osaa ikinä irrottautua täysiä ja aina on kuitenkin jonkinlainen ajatus päässä valmiina jo odottamassa, että se loppuisi.

Aloitin työn piirtämällä lyijykynällä hennosti keskellä olevan siksakin, jotta se menisi edes jokseenkin suorana. Sen jälkeen aloitin maalaamaan vaaleanpunaista pohjaa, jonka jälkeen tein myös harmaan samalla tavalla. Pohjien kuivumisen jälkeen maalasin maalasin täplät. Kaikista viimeisimpänä rajasin 

Vaikka työ ei itsessään ollut mitenkään monimutkainen, siinä kesti ihan älyttömän kauan. Ensinnäkin,   maalatessani täpliä olin yrittänyt korjata muutamia virheitä vaaleanpunaiselta pohjalta, mutta koska ympyröiden sävyt eivät olleet tasan tarkkaan samoja kuin pohjien, korjaukset erottuivat selvästi. Koska en pystynyt saamaan enää samaa sävyä, jouduin maalaamaan koko vaaleanpunaisen osan työstä uudestaan. Asiaa ei myöskään helpottanut se, että siihen oli jo maalattu harmaat täplät päälle. Myös työn rajaaminen mustalla maalilla vei paljon aikaa. Koska kaikkeen edellä mainittuun sähelöintiin kului aika runsaasti aikaa, jouduin jäämään tekemään työtä koulun jälkeen neljäksi tunniksi (en nauttinut).

Kaikista vaikeinta oli varmaankin ulkoreunan mustan rajauksen tekeminen. Koska paperin reunat oli teipin alla, en voinut mitenkään nähdä, kuinka paksu siitä tuli mistäkin kohtaa. Sitä maalatessani pyrin vain siihen, että se olisi mahdollisimman suora. Muuten se onnistui yllättävän hyvin, mutta kuten kuvasta huomaa, oikeasta alakulmasta se ei ole ihan yhtä ohut kuin muualta. Luulen sen johtuvan siitä, että siitä kohtaa teippi meni hieman vinosti, jolloin maalatessani siitä suoran, siitä tulikin paksumpi kuin muista reunoista.

Vaikka työn eri vaiheissa oli monia eri vastoinkäymisiä, työn lopputulos oli kuitenkin juuri sellainen, kuin olin kuvitellut. Tykkään erityisesti siitä, miten eri puolet "puhuttelevat" toisiaan ja tavallaan taistelevat huomiosta. Mielestäni myös kokonaisuus onnistui hyvin, tykkään siitä, miltä sävyt näyttävät yhdessä. Nyt ajatellessa työ tuntuu kurssin kaikista töistä lempparilta, mutta toisaalta kaikki työt tuntuivat tekemisen vaiheessa kivoilta.

Taiteilijavierailu

Perjantaina 11.11. kävi koulussamme taiteilijavieras Lotta Mattila. Hän kertoi työskentelytavoistaan ja ylipäätään taiteilijan ammatista.

Aiemmin en omistanut kummoista käsitystä siitä, miten taiteilijan ammatti oikeasti toimii. En esimerkiksi tiennyt, miten hän saa työstään palkkaa. Ajattelin, että he saavat palkkaa siitä, kun heidän teokset ovat museossa esillä, mutta todellisuus olikin, että he joutuvat itse maksamaan siitä museolle.
Aikaisemmin en ajatellut taiteilija- ammattia "oikeana" työnä, mutta sekin käsitys muuttui. Se on hienoa, että ihminen tekee sitä mitä rakastaa ja pystyy sillä myös elättämään itsensä.

Rakkautta kaikille!

Teimme Leevin kanssa suunnitelman, millaisen nykytaideteoksen tekisimme. Teoksen arvoiksi valitsimme rakkauden, perheen, ystävät ja turvallisuuden. Nämä sulautuvat todella hyvin yhteen. Päätimme kuitenkin käyttää rakkautta pääaiheenamme. Totesimmekin, että rakkautta voi olla monenlaista; eroottinen rakkaus, veljellinen rakkaus, jumalallinen rakkaus sekä usein kaikkein pohdituin romanttinen rakkaus.

Pyysimme ihmisiä kirjoittamaan jokaisesta rakkaudentyypistä jotain sille ominaista. Tämä osoittautuikin hankalammaksi kuin olimme kuvitellut. Jos joku tulisi kysymään sinulta, mikä on rakkaudelle ominaista. Mitä vastaisit? Halusimme saada ihmiset pohtimaan, että kaiken synkkyydenkin keskellä rakkaus saa iloa elämään. Rakkautta pidetään usein itsestäänselvyytenä, etenkin kaverien ja perheenjäsenien välillä olevaa rakkautta. Ihmisten tulisikin pysähtyä välillä hetkeksi ja pohtia mitä kaikkea heillä on.

Työtapa oli mielestä kiva ja ryhmässä saa aina monia uusia näkökulmia sekä ideoita, mikä on mahtavaa. Olen joskus aikaisemmin 9. luokalla tehnyt samantyylisen projektin. Työ oli itsessään melko helppo. Jos teosta lähtisi oikeasti kunnolla toteuttamaan, olisi se varmasti paljon hankalampaa.

Olen itse lopputulokseen tyytyväinen. Tietysti parantamisen varaa on paljon, mutta lyhyessä ajassa on vaikea toteuttaa suurta maailmaamullistavaa työtä. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisimme tehneet työn huolellisemmin sekä esim. rakkauden jaottelua olisi voinut miettiä helpommin ymmärrettäväksi.

(Kuva teoksesta valitettavasti puuttuu)

~Essi